Ilmastokriisin ilosanomaa ja vihreää whatever

Joka paikasta tursuten tunkee tätä samaa. Kuten tässä valtioväline Ylen hölmönpöljään lauserakenteeseen ympättynä:

“Ihmiset pitää saada vihreän siirtymän puolelle, sanoo professori. “Ei ole vaihtoehtoja…””

Eli twt-uutisen aluksi väite tai agenda “vihreästä siirtymä” esitetään jonain
a) aksioomana, jonka oikein
b) asiantuntija toteaa, ja toteaa vieläpä
c) ehdottomana/väistämättömänä asiana, yleisenä totuutena ja luonnonlakina
ja tämän jälkeen esitetään kontingentti “mikäli”- eli “jos”- eli ehtolause, joka
d) liittyy vain löyhästi tai
e) ei ollenkaan esitettyyn aksioomaan,, ja esitetäänpä
f) vallitsevan syy-seuraussuhdekin näiden välillä
– mitä voi pitää sikäli erikoisena “päättelynä”, että kontingentista seuraisi absoluuttista.

Tämän voisin purkaa vieläkin enemmän, mutta olkoon nyt näin.

Tokihan (valtiollisessa/poliittisessa ohjauksessa olevan) Ylen uutisen perustava tarkoitus on takoa tässäkin yhteydessä tätä (valtion/hallituksen) poliittista yhden totuuden totalitarismia katsojan/lukijan tajuntaan – nyt kun valtiollinen (ja valtion/hallituksen itse tuottama) teema ja hanke “venäläisestä energiasta poispääseminen” tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Ja sitten toisaalla – seurakunnan ‘Ajassa’-aviisissa…

Kun nykyään avaa vaikkapa postiluukusta pukatun uskonnollisen julkaisun, kuten tämän Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ‘Ajassa’-aviisin…

…niin pursuilee sekin ilmasto-uskonnollista ESG-julistusta.

Näitä tiettyjä temaattisia iskusanoja toistetaan toistamisen perään. “Kestävää” sitä tai “kestävää” tätä. (Enkuksi toistettava vastaava sana on “resilient”, ja liittyen “resiliency” – joilla sanoilla on muitakin ah-niin-sopivia sivumerkityksiä, jotka suomiversiossa häviävät.)

Toinen liittyvä iskusana on “hiilineutraalius”, kuten ylläkin seurakunnan lehdessä ja oikein pääkirjoituksessa, tai erinäiset versiot tästä iskusanasta. Joka “hiilineutraalius”, tai pyrkimys siihen, esitetään – jälleen kerran – aksiomaattisena tosiasiana, vaikka pitää kaikessa näennäisessä “neutraaliudessaan” sisällään sekä väitteen (tai nipun väitteitä) erinäisistä luonnon ja ilmaston mekanismeista, kuin myös väitteen/ohjeen/vaatimuksen suotavista/vaadittavista/edellytettävistä toimenpiteistä “neutraaliuden” väitetyn ideaalin saavuttamiseksi.

Kuten oikein eksplisiittisesti pääkirjoituksen otsikossa esitetään, että “Seitsemän vuotta hiilineutraaliuteen” – ikäänkuin tämä olisi jo nyt vahvistettuna tulevana saavutuksena ja toteutumana, ja onnellisen hengellisen odotuksen ilmiönä vallan korvannut jeesuksen-uudelleen-tulemisen ja/tai taivaaseenpääsyn.

Pakkohan tämän “hiilineutraaliustavoitteen” on olla hieno ja hyvä, kun kerran kirkkoaviisikin niin sanoo. Eikö?
Kyllä voi kansalainenkin näin uljasta tavoitetta tukea ja on syytä kansalaisenkin uhrautua…eikö? Yleisen hyvän vuoksi, eikö vain?

Ja toisaalla: Turku Energian ‘Valo’-julkaisussa…

Turun kaupungin omistaman energiayhtiön energialehteen toki energiaviestintä sopiikin…

Mutta täällä on nähtävillä sama, että väitteitä esitetään aksioomina, kuten yllä.
Samoja käsitteitä ja opinkappaleita pyöritellään: “hiilineutraali”, “hiilinielu”, “kestävä” mitähyvänsä.

Ja näistä lähtökohdista tietysti esitetään, että juuri Turku on niin erinomaisen onnistunut.
Tottakai. Ja Turun energialaitos niin onnistunut.

Jotenkin varmaan myös
a) “menestyksekäs vuosikin”, kuten myös
b) “asiakastyytyväisyytemme oli tutkimusten mukaan huippuluokkaa”,
– minkä tutkimusten?; että joku oli täpännyt sitä vihreää painiketta ovenpielen vehkeessä?
c) “työtapaturmat ja sairauspoissaolot vähenivät”
– ehkä vähenivät kun olivat etätöissä?
liittyvät “vihreyteen” ja “energiapositiivisuuteen” – ainakin ne esitetään samassa yhteydessä “uusiutuvan energian” ja “aurinkoenergian” kanssa

No, onhan se kiva. Tietty. Tavallaan.

Mutta sitten. Sitten asiassa tämä toinen puoli. Tai tässä tapauksessa nyt alkajaisiksi etupuoli eli kansilehti.

“Aarni ja Anni: Roskajuoksu on ekoteko” – kertoo kansilehti. No hyvä niin. Selvä.
Kuulostaa “ekoteolta”, ilmeisesti siis kun kun jossain juoksentelevat, niin keräävät samalla roskia.

Tarkoitan kuitenkin: lehden tyyli (visuaali, haaleat värit, yliempatia ja ylihurskaus) on kuin jehovaintodistajain Vartiotornista. Ei mikään, ei kerrassakaan mikään erota näitä kahta uskonnollista julkaisua toisistaan.
(No, ehkä jokin erottaakin, kunhan kärjistän pointin tehdäkseni.)

Tarkoitan laajemmin sitä, että
a) nykyään niin useissa julkaisuissa, ei vain tässä,  yksilölle/kansalaiselle sälytetään (henkilökohtaista/hengellistä) vastuuta, aivan kuin ilmiuskonnollisissakin julkaisussa; tyyliin: voit saada (hengellisen) pelastuksen vain omalla toiminnallasi, olemalla ja toimimalla kuin kunnon kansalainen tai kunnon uskovainen
b) ja kunnolliset (uskovaiset) ihmiset, kuten “Aarni ja Anni” toimivat ja haluavat toimia kuten kunnolliset (uskovaiset) ihmiset, ja esitetään mallina muille ihmisille, millainen on kunnollinen (uskovainen) ihminen

Ihmisiä siis henkilökohtaisesti vastuutetaan ja samalla myös syyllistetään – jos et toimikaan niin-tai-näin, et ole kunnollinen (uskovainen) ihminen. Ja jos taas olet kunnollinen (uskovainen), niin taianomaisesti sinulle lankeaa myös muuta hyvää – kuin ‘Valo’-lehden kohdassa, että (yrityksen) tapaturmat ja sairastelut vähenivät, ja hyvinvointi ja tyytyväisyys lisääntyi. Ja kaikki tulivat onnellisemmiksi kuin siihen asti olivat olleet. Kun vain rupesivat hyviksi ihmisiksi/yrityksiksi. Kuten näytetään ja opetetaan.

Taustalla toki lymyää uus-klassikko “henkilökohtainen hiilijalanjälki” – josta seuraavassa

[keskeneräisesti tosin]

Hiilijalanjälki – The Carbon Footprint

Aloitetaan tällä, eli Bayer tiedotteessaan julistaa toimintansa oleva hiilineutraalia.
(Bayer on nyt tässä vain yleisenä esimerkkinä, ei minään erityisenä yksilöitynä silmätikkuna.)

Tämän on osa tätä nykyistä “ESG-standardin” -mukaisuutta, jota sijoittajista riippuvaiset (pörssi)yritykset ovat noudattavinansa. On kai tällä (markkinointi)strategialla merkitystä myös joillekin asiakkaillekin.

Ja jos ei tällaisesta näe heti ensi näkemältä, että tämä on täysin absurdia, niin sitten ei tietenkään voi mitään.
Ja jos tällaisesta halutaan esittää, että juu-u,  on laskettu niin ja näin, niin laskelmat ovat näennäistä ja tulokset kikkailua.

Siitä, miten yksilötasolle vastuuta alettiin työntää, kerrotaan vaikkapa tässä The Guardian -lehden jutussa:

“It turns out that the concept of the “carbon footprint”, that popular measure of personal impact, was the brainchild of an advertising firm working for BP. As Mark Kaufman wrote this summer:”

“The main reason to defeat the fossil fuel corporations is that their product is destroying the planet, but their insidious propaganda, from spreading climate-change denial to pushing this climate footprint business, makes this goal even more worthwhile.

Carbon footprints caught on, and I routinely see people on social media zooming in on individual consumption habits when climate chaos is under discussion.”

https://www.theguardian.com/commentisfree/2021/aug/23/big-oil-coined-carbon-footprints-to-blame-us-for-their-greed-keep-them-on-the-hook

Guardianin kirjoittaja lähtee juuri tuon yksilökohtaisen vastuun ja vaikuttamisen suuntaan, mikä on juuri se suunta, joka johtaa pieleen. Jutun argumentti on, myötäillen ns. virallista kantaa, että vastuullisista yksilöistä koostuva ja muotoutuva joukkovoima johtaa tulokseen. Ja minun argumentti on, että joukkoistaminen johtaa (lain voimalla) pakottamiseen, keskinäiseen kyttäämiseen ja ilmiantamiseen ja valtiolliseen valvontakoneistoon – ja juuri siksi valtiot ja rahaatekevä eliitti ovat niin mieltyneitä tähän suuntaukseen.

[jatkuu…]

Photo by Luis Ruiz: https://www.pexels.com/photo/person-stand-on-sand-1774929/
Photo by energepic.com: https://www.pexels.com/photo/close-up-photo-of-monitor-159888/
Collage by Stazia